“Ei se murehtimalla parane” – aikuisopiskelu voi avata ovia, joita et tiennyt olevan olemassakaan
Aikuisena opiskeleminen ei vaadi täydellistä elämänmuutosta. Leevi Mäkinen löysi oppisopimuksesta tavan opiskella uusi ammatti aikuisena ilman, että työnteko tai elämä piti laittaa tauolle.
Kun Leevi Mäkinen, 32, lähti opiskelemaan logistiikan perustutkintoa työn ohessa, hän ei ajatellut tekevänsä mitään suurta elämänmuutosta. Tarkoitus oli opiskella tutkinto alalta, jolla viihtyi ja tehdä se työn ohella. Päätös saattoi kuitenkin olla yksi tärkeimmistä askelista hänen urallaan – ja todiste siitä, että opiskelu aikuisena on paitsi mahdollista, myös yllättävän mutkatonta.
Kesken jääneet opinnot eivät määrittele loppuelämää
Leevin opiskelutausta ei ole suoraviivainen. Yläasteen jälkeen alkaneet rakennusalan opinnot jäivät kesken, samoin myöhemmin kaupallisen alan opinnot Tampereella. Työ vei mukanaan, ja armeijan jälkeen hän ehti työskennellä 13 vuotta useammissa eri työpaikoissa.
Nuorempana työnteko kiinnosti enemmän kuin opiskelu.
Useamman vuoden työura toi kokemusta, mutta myös tunteen siitä, että tutkinnon puuttuminen rajoitti mahdollisuuksia. Silti oikeaa alaa ei tuntunut löytyvän ennen kuin sattuma puuttui peliin.
Logistiikka-ala löytyi vahingossa – ja jäi pysyvästi
Koronapandemia pysäytti tapahtuma-alalla työskennelleen Leevin työt, joten hän haki avoinna ollutta varastotyöntekijän paikkaa Suomen Medituote Oy:stä. Työ vei mennessään, ja logistiikka-ala alkoi tuntua omalta.
“Se, että päädyin logistiikka-alalle, oli oikeastaan ihan vahinko”, hän naurahtaa. “Pääsin töihin ja sillä tiellä ollaan.”
Kun vakituinen työpaikka löytyi ja työnantaja suhtautui opiskeluun myönteisesti, ajatus alan tutkinnon suorittamisesta alkoi konkretisoitua.
Oppisopimus teki opiskelusta mahdollisen
Leevi päätti hakea opiskelemaan oppisopimuksella, jotta pystyi samalla olemaan työssä. Juuri tämä valinta teki opiskelusta mahdollista.
Halusin opiskella oppisopimuksella, koska se onnistuu työn ohella. Taloudellisessa mielessä hyppy opiskelijaksi oli helppoa, koska sain normaalin palkan eikä tarvinnut jäädä tukien varaan.
Palvelulogistiikkatyöntekijän opinnot kestivät kaksi vuotta ja etenemistahtiin pystyi itse vaikuttamaan. Leevillä lähipäiviä oli koko tutkinnon aikana vain noin viisi, ja suurin osa opiskelusta tapahtui verkossa. Hänelle oli ennättänyt kertyä osaamista alan työstä usean vuoden ajalta, joten tarvittiin vähemmän teoriaopintoja ja lähipäiviä.
“Oli äärettömän helppo soveltaa opiskelu arkeen. Se ei vienyt juuri mitään pois normaalista elämästäni.”
Millainen aikuisopiskelijan arki oikeasti on?
Leevin arki koostui työstä, opiskelusta ja tavallisesta elämästä: kotona odottivat kumppani ja koira, vapaa-ajalla darts ja liikunta. Opiskelu solahti mukaan melko luontevasti.
“Välillä tein enemmän opintoja ja välillä vähemmän. Tein niitä ihan fiiliksen mukaan.”
Haasteitakin opiskelussa oli. Suurin niistä liittyi ajankäyttöön ja tehtävien aloittamiseen.
“Itselle vaikeinta oli saada tehtävät tasaisesti tehtyä. Jokaisen uuden kurssin aloittaminen oli itselleni hankalinta, vaikka tehtävät olivat lopulta ihan mielenkiintoisia.”
Jälkikäteen ajatellen Leevi neuvoisi aikuisopiskelijaa suunnittelemaan opiskelua kalenteriin pieninä paloina. Apua oli kuitenkin aina tarjolla: opettajat ja opinto-ohjaajat olivat helposti lähestyttäviä, eikä yksin tarvinnut pärjätä.
Tutkinto toi varmuutta ja uusia tavoitteita
Vaikka opinnot eivät tuoneet Leevi arkeen täysin uusia työtehtäviä, ne lisäsivät alan ymmärrystä ja varmuutta.
“Logistiikan opinnot antoivat laajempaa käsitystä siitä, miksi asioita tehdään ja mitä kaikkea alaan oikeastaan liittyy.”
Palkitsevinta hänelle oli opintojen etenemisen seuraaminen. Oli mukavaa huomata, että tällä kertaa opinnot eivät jää kesken.
Parasta oli se, että nyt otin itseäni niskasta kiinni ja tein opinnot loppuun asti.
Tutkinnon myötä ajatus logistiikan jatko-opinnoista ammattikorkeakoulussa on tullut Leeville realistinen vaihtoehto edetä urallaan.
“Sinne vaan aloittamaan”
Leevillä on selkeä viesti kaikille aikuisille, jotka epäröivät opiskelun aloittamista.
“Ei se murehtimalla ainakaan parane. Koulun ja työnantajan puolelta ollaan usein tosi mukautuvia esimerkiksi aikataulujen suhteen.”
Hän korostaa, että oppisopimus on erinomainen tapa kouluttautua – erityisesti silloin, kun elämässä on jo työ, koti ja muut aikuisen ihmisen vastuut.
Tämä tutkinto olisi jäänyt tekemättä, jos olisi pitänyt jäädä pois töistä. Oppisopimus teki kaiken mahdolliseksi.
Leevin tarina osoittaa, että aikuisopiskelu ei vaadi täydellistä elämän remonttia. Jos motivaatio löytyy ja opiskelu sopii omaan arkeen, voi uusi ammatti tai suunta olla yllättävän lähellä.