Valmistuminen unelma-ammattiin ohjelmistokehittäjäksi oli Lasse Pirnekselle lottovoitto: ”Sain työpaikan ja pääsin tekemään sitä, mikä on aina tuntunut omalta."
Lasse Pirnestä on pienestä pitäen kiinnostanut tietokoneet, pelaaminen, musiikki ja pelien tekeminen. Tutustuminen tietotekniikkaan ja pelimaailmaan tapahtui Commodore 64:llä, tottakai. Tietotekniikasta piti tulla ammatti, mutta työelämä vei mennessään ja valmistuminen jäi. Vuonna 2020 työt loppuivat ja oli aika hakea opiskelemaan tieto- ja viestintätekniikan perustutkintoa Gradiaan. Hyppy tuntemattomaan hirvitti, mutta kannatti: ”Paremmin ei olisi voinut mennä!”
”Oli yllättävän helppo siirtyä opiskelumoodiin pitkän työuran jälkeen”
Edellisistä opinnoista oli kulunut jo 20 vuotta, mutta opiskelumoodiin siirtyminen sujui yllättävän hyvin. ”Alun pinnistelyn jälkeen ymmärsin, ettei kaikkia perustutkinnon osa-alueita tarvinnut osata täydellisesti heti. Lisäksi opin priorisoimaan opiskelussa juuri minulle tärkeisiin aihealueisiin”, Pirnes kertoo.
Opiskelu Gradiassa oli kaikin puolin joustavaa. Tehtävien palautuksista ja näyttöjen teon ajankohdista pystyi sopimaan opettajan kanssa yksilöllisesti. ”Opiskelijaan luotetaan ja aikatauluista joustetaan tarvittaessa. Toki on itse pidettävä kiinni sovitusta ja hoidettava hommat”, Pirnes sanoo.
”Verkko-opinnot oli rakennettu niin hienosti, että oikeastaan olisin voinut suorittaa koko tutkinnon työn ohella”
Opintojen alussa Pirnes oli täysipäiväinen opiskelija. Kuitenkin jo toisen harjoittelun jälkeen Ramirentillä, keväällä 2021, hänelle tarjottiin vakituista työpaikkaa. Tarjoukseen oli helppo tarttua, sillä hän oli viihtynyt Ramirentillä erinomaisesti harjoittelun aikana ja ohjelmistosuunnitteluprojektien koordinointi ja testaus olivat unelmien työtä.
Tieto- ja viestintätekniikan perustutkinto suoritetaan Gradialla kokonaan verkko-opintoina, joten Pirnes pystyi opiskelemaan päivätyön ohella loistavasti. ”Oppitunnit ja tehtävien anto oli joko aamulla tai illalla. Sen jälkeen tehtiin tehtäviä itsenäisesti ja opettaja oli päivisin tarpeen mukaan tavoitettavissa. Lisäksi oli mahdollista tehdä tehtäviä oppilaitoksen työpajoissa, Viitaniemen kampuksella.” Pirnes suoritti opinnot vajaassa kahdessa vuodessa.
”On ollut kiinnostavaa kokeilla ja hakea, mistä ammatista erityisesti diggaa”
Lasse Pirnes kokee, että kaikki työkokemus on ollut hyödyllistä, sillä koskaan ei tiedä mikä työ avaa seuraavan oven. Hän on halunnut kokeilla monenlaisia eri ammatteja, erilaisissa asemissa ja löytää juuri itselleen sopivimman.
Pirneksen työura onkin kulkenut mukavasti tehtävästä toiseen. Töitä on aina riittänyt ja kokemusta karttunut metallialalta, hoitoalalta ja rakennusalalta sekä musiikin parista muusikon, dj:n ja karaokeisännän töistä. Nykyistä edellinen työ Baronan vuokratyöntekijänä Ramirentillä, Sairaala Novan rakennustyömaalla, henkilönostimien vuokrauksen parissa oli merkityksellinen. Myöhemmin henkilönostinalan osaaminen avasi oven ohjelmistosuunnittelun harjoittelupaikkaan Ramirentillä. Ja loppu on historiaa.
”On tärkeää olla alan tutkinto – se antaa laajat mahdollisuudet jatkoon”
Jos nuorena voikin olla niin, että muut asiat kiinnostavat opiskelua enemmän, on tilanne aikuisena toinen. Silloin opiskelumotivaatio on korkealla, koska tietää mitä haluaa oppia ja miksi. Tavoite päästä hyvään työhön edellyttää aina oikeanlaista osaamista. Pirnes tiesi, että perustutkinto antaa alan laajat perustiedot, jonka jälkeen voi suuntautua oman kiinnostuksen mukaan hyvin monenlaisiin tehtäviin. Häntä kiinnostaa suunnittelutyön koordinointi oman tiimin ja asiakkaan välissä: ”On parasta, kun saa olla tekemisissä omien kollegoiden ja toisaalta monenlaisten asiakkaiden kanssa. Sosiaalisuus on myös vahvuuteni.”
Työnantajat arvostavat suoritettua alan tutkintoa, vaikkakin tietoa pystyy hankkimaan itsenäisesti ja käymään erilaisia lyhyitä kursseja tietyistä aihealueista. Ohjelmointialalla on joka tapauksessa täydennettävä jatkuvasti omaa osaamistaan ja seurattava tarkasti alan kehitystä.
”Toteuta omia haaveitasi – opiskelemalla voit tavoittaa ne!”
Ehkä moni aikuinen kaipaa rohkaisua tutuista arjen rutiineista irrottautumiseen ja opiskelun aloittamiseen. ”Oppimiskyky on nelikymppisenä edelleen oikein hyvä”, Pirnes sanoo pilke silmäkulmassaan ja jatkaa ”monet tukimuodot auttavat taloudellisesti aikuisopiskelijaa. Itse pystyin opiskelemaan ansiosidonnaisella päivärahalla, joten tulotaso ei romahtanut missään vaiheessa”.
”Minulle oli tärkeää tehdä kerrankin itsekäs ratkaisu ja lähteä tekemään sitä, mistä itse diggaa!”